Sosiaalifoorumin uutisointi

20.-21. järjestettiin Helsingissä noin 2000 osanottajasta koostunut vuotuinen Sosiaalifoorumi, jossa mukana oli lukuisia erilaisia kansalaisjärjestöjä. Tilaisuuksia oli lähes 60. Vieraiden joukossa oli ulkomaisia asiantuntijoita, joiden osallistumisen maksoi osaksi ulkoministeriö.

Helsingin Sanomat ei ole kertaakaan uutisoinut tästä vuoden merkittävimmästä kansalaistapahtumasta, joka on laaajuudeltaan huomattavasti suurempi kuin  mikään muu esimerkiksi kortteliruokailu. Mistä tämä johtuu?

Terveysasemien keskittäminen torjuttava

Apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty on esittänyt, että Helsingin terveysasemia karsittaisiin ja yhdistettäisiin neljäksi suureksi yksiköksi. Tämän tarkoituksena olisi saada aikaan kustannussäästöjä ja parantaa palveluja.

Näin rajuun karsimiseen ei olla kuitenkaan päätymässä, mutta jo esitetty suunnitelma sellaisenaan heikentäisi terveyskeskusten saavutettavuutta lähinnä sellaisille väestöryhmille kuten vanhukset, muille huonosti liikkuville ja lastenvaunuja kuljettaville. Tietylle ryhmälle Kela myöntää taksiseteleitä, mutta niiden omavastuuosuus on kasvanut.

Helsingin terveyskeskukset ovat kriisissä, ja ne palvelevat yhä huonokuntoisempaa väestöryhmää. Eliniänodete on muutamassa vuodessa lyhentynyt kaikkein pienituloisimpien kohdalla. Hyvintoimeentulevat voivat turvautua yksityisiin palveluihin ja työssäkäyvillä on ilmainen, hyvin toimiva työterveyshuolto, jonka kustannuksista vastaavat työnantajat Kelan subventoimivina.

Terveyskeskuksia vaivaa  yhä akuutimmaksi käyvä lääkäripula, ja yksityissektori tarjoaa lääkäreille paremman palkan, joustavammat työajat ja terveemmät potilaat.

Terveysasemien keskittäminen ei tuo lisää lääkäreitä, päin vastoin kasvava potilasmäärä on entistä kuorimittavampaa eivätkä suunnitelleet säästöt ole perusteltavissa. Vaarana onkin, että painopiste yksityiselle sektorille kasvaa. Se on jo ollut pidemmän aikaa suuntauksena.

Kansalaisaloitteella pyyhitään pöytää

Suomessa on ollut tähän mennessä vain kaksi kansanäänestystä. Toinen koski kieltolain kumoamista ja 90-luvulla liittymistä Euroopan unioniin. Emusta ei sen sijaan annettu kansan äänestää, toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa. Sveitsi on kansanäänestysten kärkimaa, jossa on mahdollisuus ottaa kantaa hyvinkin pieniin asiohin. Joissakin muissa maissa Euroopan unioniin liittymisestä piti äänestää kahteenkin otteeseen ennen kuin kansan mielipide kelpasi. 

Meillä kansalaisaloitteen piti olla esimerkki kansan suorasta demokraattisesta vaikutusmahdollisuudesta, mutta nyt se ei päättäjille kelpaakaan. 50 000 ääntä piti olla tarvittava raja, nyt se on jo ylitetty esimerkiksi turkistarhauksen ja tasa-arvoisen avioliittolain osalta sitäkin useammalla allekirjoituksella. Eduskunnan pääsihteeri mitätöi asian merkityksen ja tarvittavien kannattajien määrän, niin kävi myös muiden kansalaisaloitteiden kohdalla, jotka ovat juuttuneet ko.valiokuntiin pölyttymään.

Eduskunnassa oltiin sitä mieltä, että sata kansanedustajaa riittää aloitteen käsittelemiseen, ja ellei valiokunnissa yksimielisyyttä saavuteta, kansalaisaloittetta ei oteta käsiteltäväksi suuressa salissa.

Kansalaisaloitteen alkuperäinen tarkoitus oli edistää kansalaisten suoraa vaikutusmahdollisuutta ja demokratiaa. Suomessa voi välillisesti vaikuttaa vain neljän vuoden välein käydyissä välillistä demokratiaa edustavissa eduskuntavaaleisssa, ja vuonna 2011 pidetyissä vaaleissa äänestäjät eivät tienneet, minkälainen hallitus muodostuu ja minkälaislaista ohjelmaa se tulee harjoittamaan. Jouduttiin äänestämään sumuverhon takana, eikä ole ihme että äänestysprosentti jäi alhaiseksi. 

Kansalaisaloitteen alkuperäisenä tavoitteena oli suoran demokratian lisääminen. Toisin näyttää käyneen,  pettymys on suuri. Sillä ei olekaan tarkoitettua merkitystystä, lisäämässä kansalaisten suoraa vaikuttamista. Sillä toisin sanoen on pyyhitty pöytää.

Vasemmistoliitto ei ole entisellään

Vasemistoliitto on tuottanut minulle suuren pettymyksen jo ennen kuin se meni mukaan porvarivetoiseen hallitukseen. Olin sitä perustamssa Messuhallisssa äitini kanssa vuonna 1990, ja sittemmin olin kymmenen vuotta Kallion Vasemmistoliiton puheenjohtajana, joka oli tuolloin Helsingin suurin osasto, ja sen jäseniä olivat mm. Pertti Honkanen, Pertti Tanner ja edesmennyt Hilkka Kuusinen. Eli vasemmistoa sen eri suunnilta. Pidimme lukuisia tilaisuuksia joissa tuimme Esko Seppästä ja niissä kaikissa oli juontajana Hannu Taanila. Sihteerinä oli myöhemmin pitkään nuori JP Väisänen, ja hänen kanssaan saimme säpinää aikaiseksi.

Pidimme kokouksia meillä kotona. Kirjeitä ja  kokouskutsuja  lähetettiin jäsenille, ja mieheni ja tyttäremme nuolivat postikuoria.Kokouksissa keskustelu oli monipuolista ja innostavaa.

Kun muutimme Vantaalle, en tahtonut jäädä sivustakatsojaksi ja liityin SKP:n Vantaan kaupunkijärjestöön. Sen jäsenistä muodostui minulle tärkeä viiteryhmä ja ystävystyimme niin, että vierailimme toistemme kotona. Nyt Helsingissä kuulun Itä-Helsingin osastoon, mutta vastaavaa yhteenkuuluvaisuiuden tunnetta ei ole päässyt syntymään. Olin kuntavaaliehdokkaana, mutta nykyisen liikuntavammani vuoksi en päässyt osallistumaan toritapahtumiin. Osallistuin vain kirjoittamalla, nyt omilla verkkosivuillani ja joskus kirjoituksilla Helsingin Sanomiin ja Tiedonantajaan. Tiedän, kenen puolella seison.

Tarkkailuhaalarit lähentelevät kidutusta

Vankeinhoitolaitos käytti ns. tarkkailuhaalareita, joiden tarkoituksena oli estää huumeiden kuljetusta vankilaan kun vanki palaa lomalta. Eduskunnan oikeusasiamies puuttui niiden käyttöön, joka sitten lopetettiinkin.Uutta käyttöönottoa edellyttää lainsäädäntöä, ja eduskunnassa 105 kansanedustajaa kannattaa sitä.

Tarkkailuhaalarit ovat epäinhimillinen  käytäntö, jonka voi katsoa rikkovan ihmisoikeuksia. Paljonko huumeita on itse asiassa löydetty haalareiden käytön ansioista? Kun uutta rikoslakia aikanaan 90-luvulla säädettiin, siinä tavoiteltiin inhimillistä, vankien ihmisoieksia kunnioittavaa vankeinhoitoa. Suomen vankeinhoitolaitos on saanut lukuisia huomautuksia Euroopan kidutuksta ja epäinhimillistä kohtelua vastustavalta komitealta lähinnä siitä syystä, että paljusellikäytännöstä ei ole päästy eroon.Vankien siis pitää tehdä tarpeensa sellissä olevaan astiaan.

Tarkkailuhaalarit ovat vakavuudeltaan vielä askel eteenpäin epäinhimillisessä kohtelussa. Kansanedustaja Kari Tolavesen mukaan nämä vangit edustavt vakavaa rikollisuutta, jolla tätä käytäntöä voidaan perustella. Kansanedustajien vähimmistö on haalareiden käyttöä vastaan. Tässä vangin kädet ja jalat sidotaan  kiinni nippusiteellä, ja hän voi joutua olemaan haalarin sisällä useitakin päiviä ja jopa ulostamaan niihin. Vankilat kärsivät vartijapulasta, joka on vaikuttanut myös moniin kuntouttaviin ohjelmiin. Miten nopeasti saadaan vartija paikalle, kun vangilla on tarve päästä vessaaan.. Eräs pieni yksityiskohta: vangit tupakoivat paljon, mutta haalariin tungettuna tämä on mahdotonta. 

Huumeiden käyttö on vankioloissa jonkinasteinen ongelma. On myös monia muita tapoja saada huumeita vankilaan kuin lomien yhteydessä.

Ihmettelen, että näin suuri enemmistö kansanedustajista puoltaa tätä kidustusta lähentelevää käytäntöä.