Vasemmistoliitto ei ole entisellään

Vasemistoliitto on tuottanut minulle suuren pettymyksen jo ennen kuin se meni mukaan porvarivetoiseen hallitukseen. Olin sitä perustamssa Messuhallisssa äitini kanssa vuonna 1990, ja sittemmin olin kymmenen vuotta Kallion Vasemmistoliiton puheenjohtajana, joka oli tuolloin Helsingin suurin osasto, ja sen jäseniä olivat mm. Pertti Honkanen, Pertti Tanner ja edesmennyt Hilkka Kuusinen. Eli vasemmistoa sen eri suunnilta. Pidimme lukuisia tilaisuuksia joissa tuimme Esko Seppästä ja niissä kaikissa oli juontajana Hannu Taanila. Sihteerinä oli myöhemmin pitkään nuori JP Väisänen, ja hänen kanssaan saimme säpinää aikaiseksi.

Pidimme kokouksia meillä kotona. Kirjeitä ja  kokouskutsuja  lähetettiin jäsenille, ja mieheni ja tyttäremme nuolivat postikuoria.Kokouksissa keskustelu oli monipuolista ja innostavaa.

Kun muutimme Vantaalle, en tahtonut jäädä sivustakatsojaksi ja liityin SKP:n Vantaan kaupunkijärjestöön. Sen jäsenistä muodostui minulle tärkeä viiteryhmä ja ystävystyimme niin, että vierailimme toistemme kotona. Nyt Helsingissä kuulun Itä-Helsingin osastoon, mutta vastaavaa yhteenkuuluvaisuiuden tunnetta ei ole päässyt syntymään. Olin kuntavaaliehdokkaana, mutta nykyisen liikuntavammani vuoksi en päässyt osallistumaan toritapahtumiin. Osallistuin vain kirjoittamalla, nyt omilla verkkosivuillani ja joskus kirjoituksilla Helsingin Sanomiin ja Tiedonantajaan. Tiedän, kenen puolella seison.