Kansalaisaloitteella pyyhitään pöytää

Suomessa on ollut tähän mennessä vain kaksi kansanäänestystä. Toinen koski kieltolain kumoamista ja 90-luvulla liittymistä Euroopan unioniin. Emusta ei sen sijaan annettu kansan äänestää, toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa. Sveitsi on kansanäänestysten kärkimaa, jossa on mahdollisuus ottaa kantaa hyvinkin pieniin asiohin. Joissakin muissa maissa Euroopan unioniin liittymisestä piti äänestää kahteenkin otteeseen ennen kuin kansan mielipide kelpasi. 

Meillä kansalaisaloitteen piti olla esimerkki kansan suorasta demokraattisesta vaikutusmahdollisuudesta, mutta nyt se ei päättäjille kelpaakaan. 50 000 ääntä piti olla tarvittava raja, nyt se on jo ylitetty esimerkiksi turkistarhauksen ja tasa-arvoisen avioliittolain osalta sitäkin useammalla allekirjoituksella. Eduskunnan pääsihteeri mitätöi asian merkityksen ja tarvittavien kannattajien määrän, niin kävi myös muiden kansalaisaloitteiden kohdalla, jotka ovat juuttuneet ko.valiokuntiin pölyttymään.

Eduskunnassa oltiin sitä mieltä, että sata kansanedustajaa riittää aloitteen käsittelemiseen, ja ellei valiokunnissa yksimielisyyttä saavuteta, kansalaisaloittetta ei oteta käsiteltäväksi suuressa salissa.

Kansalaisaloitteen alkuperäinen tarkoitus oli edistää kansalaisten suoraa vaikutusmahdollisuutta ja demokratiaa. Suomessa voi välillisesti vaikuttaa vain neljän vuoden välein käydyissä välillistä demokratiaa edustavissa eduskuntavaaleisssa, ja vuonna 2011 pidetyissä vaaleissa äänestäjät eivät tienneet, minkälainen hallitus muodostuu ja minkälaislaista ohjelmaa se tulee harjoittamaan. Jouduttiin äänestämään sumuverhon takana, eikä ole ihme että äänestysprosentti jäi alhaiseksi. 

Kansalaisaloitteen alkuperäisenä tavoitteena oli suoran demokratian lisääminen. Toisin näyttää käyneen,  pettymys on suuri. Sillä ei olekaan tarkoitettua merkitystystä, lisäämässä kansalaisten suoraa vaikuttamista. Sillä toisin sanoen on pyyhitty pöytää.