(Kirjoitus julkaistu Helsingin Sanomissa 6.3.2013)
Terveydenhuolto
on meillä jakautunut jo pitkään julkiseen, yksityiseeen ja työterveyshuoltoon.
Kahta jälkimmäistä subventoidaan verovaroin Kela-korvauksin, työntekijöille
ilmaisen työterveyshuollon kustannuksiin osallistuvat myös työnantajat.
Julkinen terveydenhuolto on pahasti kriisiytynyt, sitä käyttävät
pirenituloiset, jotka ovat myös huomattavasti muita sairaampia. Siitä osoituksena
on yhä kasvava ero eliniänodotteessa.. Suuret terveysyritykset ovat vallanneet
markkinat. Terveyskeskusten on yhä vaikeampi saada lääkäreitä
raskaaseen ja pakkotahtiseen työhön. Yksityisektorilla lääkäri voi
määritellä työaikansa ja keskittyä helppohoitoisempiin potilaisiin.
Joissakin kunnissa yksityinen terveydenhuolto on kokonaan syrjäyttänyt
julkisen.
Sama
suuntaus on jatkunut nyt sosiaalipalvelujen puolella. Yksityiset
palveluntuottajat tarjoavat asuntoja lastensuojelun asiakkaille ja vanhusten
asumispalvelut ovat lähes kokonaan yksityisten yritysten käsissä.
Nyt
yksityinen yritystoiminta ulottuu jo lasten päivähoitoon, jonka kuuluisi olla
kuntien omaa palvelua.
Palvelujen
ulkoistaminen ja yksityisten yritysten ihmisten perustarpeilla
rahastaminen ei ole soveliasta hyvinvointivaltiossa. Valinnanvapaus on
riittämätön perustelu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti