Aiemman ympäristöministeri Paula Lehtomäen aikana uudistettiin ympäristöhallinto. Perustettiin ely-keskuksia, joiden vastuualueina olivat ympäristö ja elinkeinoelämä. Tämän seurauksena on ollut, että ympäristöasiat ovat jääneet kaupallisten intressien jalkoihin.
Luonnonvaraista metsää on tuhottu, myös Natura-alueet ovat uhattuina. Luonnon monimuotoisuus on kärsinyt, kun vanhaa metsää on kaadettu ja jäljelle jää puupeltoa. Myös avohakkuita käytetään. Monet eläin- ja kasvilajit ovat kuolemassa sukupuuttoon. Tämä metsänhoito ei ole rajoittunut vain yksityisiin metsänomistajiin, vaan metsähalltuksen viimeaikaiset hakkuut ovat aiheuttaneet vielä suurempaa tuhoa. Metsäteollisuus on paljolti siirtynyt muualle eikä investointeja tehdä. Puun jalostusaste on matala, etupäässä tuotetaan selluloosaa ja sahatavaraa.
Toinen hälyttävä suuntaus on kaivosteollisuusbuumi. Suomi on havaittu mineraalirikkaaksi, joka on saanut ulkomaiset kaivosyhtiöt kiinnostumaan maaperästämme. Pahin katastrofi on tapahtunut Talvivaaran kaivoksessa, jonka ympäristövaikutukset ovat mittavia. Kaivoslupia annetaaan ilman että ympäristövaikutuksia tutkitaan riittävästi, ja ely-keskuksilla tuntuu usein olevan kytköksiä elinkeinoelämään, ympäristön kustannuksella, Hämmästyttävää on, miten vaimeasti vihreiden ympäristöministeri Niinistö on suhtautunut tähän Suomen luonnon tuhoamiseen,
Asukkaat ja luonnonsuojelujärjestöt ovat voimattomia tämän tuhon edessä. .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti